53 vuotta matkailua Nilsiän Alpeilla

Tämä Markku Rimpiläisen kirjoittama artikkeli on julkaistu alunperin vanhalla kuopiotahko.fi -sivustolla 8.12.2017 otsikolla ”50 vuotta matkailua Nilsiän Alpeilla”. Julkaisemme artikkelin uudelleen Tahkon nykyisten rinteiden 50-vuotispäivän kunniaksi. Artikkelin otsikko on vaihdettu ja artikkelia on lyhennetty.

Tahkon matkailu alkoi, kun nilsiäläiset rakensivat Tahkomäkeen ensimmäisen hiihtohissin vuonna 1968. Lehdistössä Tahkon aluetta kutsuttiin Nilsiän Alpeiksi. 70-luvun lopulla Tahkolle lennätettiin saksalaisia matkailijoita charter-koneilla. Vuonna 1989 syntyivät erilliset rinne- ja hotelliyhtiöt, 2000-luvun alussa Tahkoa kehitti Erkki ”Ekku” J. Pentti miljoonainvestoinneillaan.

Nilsiässä ryhdyttiin suunnittelemaan laskettelukeskuksen rakentamista vuonna 1966. Kirjailija Eino Kinnunen esitti kunnanvaltuuston kokouksessa, että Nilsiän korkeiksi tiedettyjen mäkien sopivuus matkailu- ja laskettelukäyttöön tutkittaisiin. Valtuusto päättikin yksimielisesti, että Tahkomäen ja Kinahmin korkeuserot ja rinneprofiilit pitää mitata.

Maaliskuussa 1967 tutkittuja rinteitä esiteltiin jo lehdistölle ja Suomen Hiihtoliiton asiantuntijalle Jorma Suvikkaalle. ”Nilsiä esitteli Alppinsa – loistavia urheilu- ja matkailukeskuksen paikkoja on tarjolla.” Lennokas otsikko kertoo innostuksesta, jota moni hiihtäjä ja laskettelija koki nähdessään Tahkomäen ensimmäisen kerran.

Ensimmäiset rinteet rakennettiin paloaukealle

Nopeasti rinteiden rakennuspaikaksi valittiin Tahkomäen paloaukea, joka sijaitsi noin viiden kilometrin päässä nykyisistä rinteistä Nilsiän ja Sääskiniemen välisen tien varrella.

Rinteitä rakentamaan perustettiin Nilsiän Matkailu Oy. Sen perustava kokous pidettiin Nilsiän Osuuskassan kerhohuoneella 25. toukokuuta 1967. Paikalla oli 58 henkeä. Yhtiön osakepääomaksi tuli 85 700 markkaa.

Yhtiön johtokunta päätti, että uuden keskuksen nimeksi tulee Tahkovuori. Hankkeen kustannusarvioksi vahvistettiin 250 000 markkaa, nykyrahassa 413 000 euroa. Tuolla summalla piti saada aikaan hiihtohissi, pujottelu- ja turistirinne, hiihtomaja, tie ja pysäköintialue.

Rinteet raivattiin syksyllä 1967 ja myös hissi saatiin pystyyn tammikuussa 1968. Avajaiset sekä suuret kansalliset hiihto- ja pujottelukisat järjestettiin 11. helmikuuta1968. Kansaa oli paikalla sadoittain ja innostus oli valtavaa. Nyt oli Nilsiään saatu mäki, jonka vertaista ei ollut koko Pohjois-Savossa! Upouusi hiihtohissi nosti laskijat mäen päälle – korkeuseroa oli 125 metriä.

Samaan aikaan Nilsiässä suunniteltiin myös kesämatkailua. Maaliskuussa 1968 Nilsiän kunta osti Sieranniemestä 53 hehtaaria maata hotellin ja lomakylän rakentamista varten. Hotellia ryhtyi puuhaamaan kuopiolainen Pohjois-Savon Matkailu Oy, joka tuli osakkaaksi Nilsiän Matkailuun. Pian Pohjois-Savon Matkailu muutti nimensä Lomasavo Oy:ksi, ja Nilsiän Matkailu Oy sulautettiin Lomasavoon.

Hotellin piirustukset esiteltiin lehdistölle kesäkuussa 1969. Samassa tilaisuudessa Lomasavon toimitusjohtaja Pekka Reinikka kertoi löytäneensä muutaman kilometrin päästä hiihtohissistä rinteet, joiden korkeusero oli yli 200 metriä. Kyseessä olivat Tahkon nykyiset rinteet Tahkolahden rannalla.

Reinikan mielestä uudelle rinnealueelle piti rakentaa välittömästi hiihtohissi ja laskettelurinteet. Lomasavon johtokunta ei kuitenkaan lämmennyt Reinikan ajatukselle. Johtokunta halusi, että hotellin rakentaminen aloitetaan mahdollisimman pian. Ristiriita näkemysten välillä ratkesi niin, että Reinikka lähti yhtiöstä ja perusti kumppaninsa Jörn Donnerin kanssa Tahkovuori Oy:n, joka ryhtyi rakentamaan laskettelukeskusta Tahkolahden rantaan nykyiselle rinnealueelle.

Ensimmäiset charter -lennot jo 70-luvulla

Myös Tahkovuori Oy kävi lähellä konkurssia vuonna 1975, mutta Kehitysaluerahasto ja pankit päättivät antaa Tahkovuorelle vielä yhden mahdollisuuden. Tahkovuorta pelastamaan palkattiin Erkki Ahlsten, joka onnistuikin kääntämään yhtiön suunnan. Hotelli remontoitiin. Tahkovuori sai ensimmäiset vuokramökit ja toisen hiihtohissin. Edulliset Superlomat houkuttelivat Tahkovuoreen uusia asiakasryhmiä, ja charter-koneilla lennätettiin Savoon saksalaisia ryhmiä. Suuri edistysaskel oli kunnollinen rinneravintola, joka valmistui vuoden 1981 lopussa.

Kesällä 1982 Tahkovuoren toimitusjohtajaksi tuli Jukka Kauko, joka oli aiemmin työskennellyt muun muassa Suomutunturin apulaisjohtajana. Tuolloin Tahko oli jo vähintään keskisuuri hiihtokeskus. Hotellin lisäksi käytössä oli yli 40 hirsihuvilaa, vaunualue ja Tahkomajaksi ristitty retkeilymaja.

Syksyllä 1983 Kauko pääsi kertomaan isoja uutisia. Vauhtirinteeseen ja Turistirinteeseen rakennettaisiin valot ja lumetusjärjestelmä. Lisäksi Kilparinteeseen rakennettaisiin hissi ja valot. Investointien yhteissumma oli 2,5 miljoonaa markkaa. Se oli suuri summa, sillä Tahkovuoren liikevaihto oli tuolloin 11,5 miljoonaa markkaa.

Nilsiän kunnanvaltuusto päätti 9. syyskuuta 1987 käyttää 17 miljoonaa euroa Tahkovuoren alueen vesi- ja viemäriverkoston ja uuden jätevesien keskuspuhdistamon rakentamiseen. Päätös oli kahdella tavalla merkittävä. Ensinnäkin se ratkaisi akuutin vesiongelman, ja toiseksi se loi pohjan Tahkovuoren alueen jatkorakentamiselle. Samassa kokouksessa valtuusto hyväksyi kunnan uuden matkailuprojektin, jona tavoite oli kunnianhimoinen: vakiinnuttaa ja voimistaa Tahkovuorien asema valtakunnallisena talvi- ja kesämatkailukeskuksena.

Vuoden 1988 alussa Tahkovuori Oy:n toimitusjohtajaksi tuli Kimmo Saarelainen. Jo saman vuoden huhtikuussa hän esitteli Urpo Lahtisen kanssa mittavia laajennussuunnitelmia.

Kiinnostuitko Tahkon historiasta?

Nykyistä Tahkoa katsellessa on miltei mahdotonta käsittää miten vaatimaton matkailun alku oli ja miten vähillä rahoilla lähdettiin liikkeelle.

Tahkon värikkäistä vuosista on kirjoitettu kaksi kirjaa, joista joulukuussa 2017 julkaistu Meidän Tahko -kirja ( Rimpiläinen & Pelkonen ) avaa lukijalle koko kehittymisen kaaren aina vuoteen 2017 saakka. Kirjaa on saatavilla muun muassa Break Sokos Hotel Tahkon vastaanotosta.